Jehovan todistajat ja siviilipalveluslaki

 

Voima-lehti kirjoitti vuoden 2000 huhtikuun numerossaan otsikolla 'Saavutettu etu' Jehovan todistajille myönnetystä armeijaa ja siviilipalvelusta koskevasta vapautuksesta. Jehovan todistajat on vapautettu siviilipalveluksesta, vaikka todistajien järjestö Vartiotorni-seura salli jäsentensä osallistua siviilipalvelukseen vuonna 1996.

Artikkelin kirjoitushetkellä voimassa oli vuoden 1985 siviilipalvelusta koskeva laki, jossa todistajat vapautettiin siviilipalveluksesta. Lain taustalla olivat ne vuosittain noin 100 todistajanuorukaista, jotka päätyivät kieltäytymään aseellisen palveluksen lisäksi myös siviilipalveluksesta. Totaalikieltäytymisestä seurasi yhdeksän kuukauden vankeusrangaistus. Parhaillaan eduskunta työstää ehdotusta uudesta siviilipalveluslaista, jossa Jehovan todistajat tullaan ilmeisesti edelleen vapauttamaan siviilipalveluksesta.

Siviilipalvelus on aina ollut todistajille ongelma. Jehovan todistajien organisaation johtoelimessä työskennellyt Raymond Franz kertoi kirjassaan Omantunnon käännekohta (luku 5), kuinka jo 1970-luvun loppupuolella järjestö harkitsi siviilipalveluksen sallimista jäsenilleen. Asiaa tutkittaessa kävi nimittäin ilmi, että rivijäsenet eivät juurikaan ymmärtäneet mitä väärää oli työskennellä sairaalassa tai muissa siviililuonteisissa tehtävissä, jos valtio niin määräsi.

Muutosta ei kuitenkaan toteutettu vielä tuolloin, sillä se ei saanut tarvittavaa ääntenenemmistöä hallintoelimen äänestyksessä. Kesti lähes kaksikymmentä vuotta, kunnes Vartiotorni-lehti kirjoitti 1. toukokuuta maailmanlaajuisesti, että siviilipalvelus olisi nyt sallittua myös Jehovan todistajille.

 

Suomessa asia pimitetään eduskunnalta

Voima-lehti kertoo myöskin siitä, kuinka Jehovat todistajien Suomen haaratoimiston edustaja Veikko Leinonen selosti harhaanjohtavasti Eduskunnan työvaliokunnalle Jehovan todistajien suhtautumisesta siviilipalvelukseen. Marraskuussa 1998 päivätyssä kirjeessä vältetään taitavasti kertomasta eduskunnalle se, että edellisen siviilipalveluslain muutoksen jälkeen Jehovan todistajien suhtautuminen siviilipalvelukseen on muuttunut ja että nykyisin todistajilla ei ole mitään opillista syytä kieltäytyä siviilipalveluksesta.

Leinosen kirje pyrkiin ensinnäkin antamaan vaikutelman, että Jehovan todistajat ovat edelleen totaalikieltäytyjiä. Kirje alkaa otsikolla "JT:n vapauttaminen asevelvollisuudesta ja siviilipalveluksesta". Heti ensimmäisellä sivulla hän muistuttaa että "1970-1980 luvuilla ... vankiloihin joutui totaalikieltäytyjinä paljon todistajanuorukaisia". Kirjeen lopussa Leinonen vetoaa EU:n ihmisoikeustuomioistuimen päätökseen, jonka mukaan "Kreikan valtion ... tulisi sallia JT:n aseistakieltäytyminen".

Leinonen pyrkii tietoisesti harhaanjohtamaan lukijaa, sillä Jehovan todistajat eivät ole enää totaalikieltäytyjiä; heillä ei ole mitään opillista syytä kieltäytyä siviilipalveluksesta. Itse asiassa juuri Kreikassa Jehovan todistajat menevät nykyisin siviilipalvelukseen ja välttävät vankilatuomion. Jehovan todistajien viime vuosina voittamat oikeusjutut EU:n ihmisoikeustuomioistuimessa ovat liittyneet tapauksiin ajalta ennen todistajien tekemää opillista muutosta, kuten 6.4.2000 ratkaistu tapaus Thlimmenos v. Greece (lisätietoja www.jw-media.org).

Toiseksi Leinonen yrittää kirjeessään todistella siviilipalveluksen olevan vain tapa suorittaa sotilaspalvelus. Tällä omituisella väitteellä yritettiin vakuuttaa todistajanuorukaisia ennen vuotta 1996, jolloin syy siviilipalveluksesta kieltäytymiseen oli suurimmalle osalle todistajanuorista varsin hämärä. Siviilipalveluksesta kieltäydyttiin, koska seurakunnan vanhimmat niin sanoivat ja muutkin uskonveljet tekivät niin. Sen sijaan Leinonen antaa ymmärtää, että jos olisi mahdollista suorittaa siviilipalveluksen sijaan "kansalaispalvelus, joka ei perustu maanpuolustusvelvollisuuteen ja joka ei ole luonteeltaan eikä hallinnoltaan tekemisissä asevelvollisuuden kanssa", niin todistajat suotuisivat siihen.

Leinonen yrittää livahtaa siviilipalveluksesta kuin koira veräjästä semanttisilla peleillä ja hämärtämällä käsitystä siviilipalveluksen luonteesta. Ensinnäkin Leinonen on väärässä sen suhteen mitä siviilipalvelus Suomessa on. Siviilipalveluksen suorittaminen tapahtuu Työministeriön alaisuudessa ja sen osoittamissa tehtävissä. Siviilipalvelukseen osallistuva ei ole missään muodossa Puolustusministeriön alainen. Sen sijaan vapautuksen saanut Jehovan todistaja kuuluu edelleen nostoväen toiseen luokkaan ja hänen on huolehdittava kutsuntatodistuksen valvontamääräyksen mukaisista ilmottautumisvelvotteista!

Leinosen keksintö 'kansalaispalveluksesta' on ovela yritys harhauttaa eduskuntaa. Vartiotorni-lehti osoittaa kuitenkin varsin selvästi, että nykyisen muotoinen siviilipalvelus on todistajille hyväksyttävää toimintaa. Seuraavat lainaukset eivät jätä epäselvyyttä sen suhteen, mitä Vartiotorni tarkoittaa siviilipalveluksesta:

s.19, kpl 16:
"Monissa tällaisissa maissa on järjestetty niin, ettei tällaisia omantunnontarkkoja yksilöitä pakoteta asepalvelukseen. Joissakin maissa jotakin vaadittua siviililuonteista palvelusta, kuten hyödyllistä työtä yhdyskunnassa, pidetään ei-sotilaallisena kansallisena palveluksena. Voisiko vihkiytynyt kristitty suorittaa sellaista palvelusta? Vihkiytyneen, kastetun kristityn olisi jälleen itse tehtävä ratkaisunsa Raamatun valmentaman omantuntonsa perusteella."
s.20, kpl 19:
"Mutta entä jos valtio vaatii kristittyä suorittamaan tietyn ajan siviilipalvelusta, joka kuuluu osana siviilihallinnon alaiseen kansalliseen palvelukseen? Kristittyjen täytyy jälleen itse tehdä valistuneeseen omaantuntoonsa perustuva ratkaisu."
s.20, kpl 21:
"Entä jos kristityn rehelliset vastaukset noihin kysymyksiin johtaisivat hänet siihen tulokseen, että kansallinen siviilipalvelus on "hyvää työtä", jota hän voi tehdä totellakseen vallanpitäjiä? Se on hänen ratkaisunsa Jehovan edessä. Nimitettyjen vanhinten ja muiden tulee kunnioittaa täysin tuon veljen omaatuntoa ja kohdella häntä edelleen hyvämaineisena kristittynä."
-
Vartiotorni 1. toukokuuta 1996

Vartiotorni-lehti karttaa antamasta suoraa vastausta esittämiinsä kysymyksiin, koska se ei halua paljastaa käyttämäänsä sanelupolitiikkaa. Viimeinen lainaus on kuitenkin epäsuora vastaus lehden esittämiin kysymyksiin. Sanonta 'nimitettyjen vanhinten -- tulee -- kohdella häntä edelleen hyvämaineisena kritittynä' tarkoittaa, että seurakunta ei ryhdy toimiin siviilipalveluksen valinnutta jäsentä vastaan. Vaihtoehtona olisi muutoin aseman menettäminen tai liikkeestä erottaminen.

Lopuksi Leinonen väittää kirjeessään, että "Uudet demokratiat Euroopassa ... ovat tekemässä asevelvollisuuslakejaan ja samalla asevelvollisuudesta vapauttavia sääntöjä. Koko Euroopasta on tiedusteltu lakimalleja, ja Suomen lakia pidetään selväpiirteisimpänä, josta ollaan ottamassa mallia.". Jälleen kerran Leinonen unohtaa mainita, että Jehovan todistajat menevät nykyisin siviilipalvelukseen. Kreikkalaiset Jehovat todistajat itse kiittävät tästä mahdollisuudesta (Vartiotorni 1.11.1996). Vuonna 1998 Jehovan todistajat neuvottelivat itse EU:n ihmisoikeustuomioistuimessa sopimuksen Bulgarian kanssa, joka mahdollistaa Jehovan todistajille siviilipalveluksen nimenomaan asepalveluksen sijaan (sopimus on luettavissa mm. sivuilta Verikysymys uudessa valossa). Suomessa Siviilipalveluksesta vapauttaminen on Jehovan todistajille saavutettu etu, josta he pyrkivät pitämään kiinni pimittämällä Eduskunnalta tiedon asiassa tapahtuneista muutoksista.

Leinosen kirje tekstimuodossa.

Kuva: sivu 1
Kuva: sivu 2
Kuva: sivu 3

Kirjeen kopio on saatavilla tilaamalla Eduskunnan kirjaamosta, kysymällä siviilipalveluslain käsittelyyn liittyvää materiaalia.


© 2001 JT-tuki