Jehovan todistajat pyrkivät lämmittämään suhteitaan Euroopan hallituksiin
Euroopan Jehovan todistajilla ja heitä edustavilla Vartiotorni-seuran haaratoimistoilla on viime vuosina ollut selkeä halu vakiinnuttaa asemansa tunnustettuna uskontona eri hallitusten edessä. Repivät verokiistat esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa ovat olleet omiaan ainoastaan lisäämään Jehovan todistajien jo muutenkin riittävän negatiivista julkikuvaa, joten sopuun halutaan nyt ilmeisesti päästä ilman näyttäviä oikeustaisteluja. Marttyyrin sädekehää ja kannatuksen lisäystä ei näiden oikeuskampanjoiden avulla ole saavutettu.
Saksassa Jehovan todistajat yrittivät vuosia kestäneen oikeustaistelun, joka vei heidän kantelunsa aina Saksan korkeimpaan oikeusasteeseen, avulla saada itselleen ns. julkisoikeudellisen yhteisön (Körperschaft des öffentlichen Rechts) statuksen, josta useat vakiintuneet kirkot Saksassa nauttivat. Tuohon statukseen olisi liittynyt oikeus saada jäsenistöltä perittävä yhteisöveron osa Jehovan todistajien haaratoimiston käyttöön, se olisi tuonut siis mukanaan kirkollisveron perinnän. Samoin julkisoikeudellisen yhteisön kiinteistöhankinnat ja kaikkinainen asiointi viranomaisten kanssa helpottuu suoraan rahassakin mitattavalla tavalla. Tavallinen Jehovan todistaja Saksassa ei suostu myöntämään, että oikeustaistelua olisi käyty rahallisten etujen vuoksi, vaan ylevämpien päämäärien kuten uskonnollisen tasavertaisuusperiaatteen vuoksi.
Vartiotorni-seuran halu joustaa hallitusten vaatimusten edessä on kuitenkin niin suuri, että kun lopullinen päätös Saksan Liittovaltion hallinto-oikeudessa käsitellystä valituksesta oli kielteinen (26.6.1997), tärkeimpänä perusteluna mm. Jehovan todistajia sitova kielto olla osallistumatta valtiollisiin vaaleihin, saatiin "uskolliselta ja ymmärtäväiseltä orjalta" pian uutta valoa, joka sallii valtiolliseen vaaleihin osallistumisen (Vartiotorni 1.11.1999, Lukijoiden kysymyksiä s. 28). Samoin Saksan Jehovan todistajat ovat viime vuodesta alkaen saaneet ensimmäisen kerran suurin joukoin "jäsenyyden" Jehovan todistajain uskonnollisen yhteisön rekisteröityyn yhdistykseen. Aiemmin yhdistyksen jäseniä oli vain kourallinen ja hekin haaratoimistohenkilökuntaa, matkavalvojia tai vastaavia järjestömiehiä.
Uusimmat todelliset edistysaskeleet Vartiotorni-seuralle tulevat kuitenkin Italiasta, jossa Jehovan todistajat ovat 20.3.2000 alkaen solmineet ns. konkordaatin Italian hallituksen kanssa. Tuon sopimuksen mukaan saavat Jehovan todistajat oikeuden antaa "hengellistä tukea" ihmisille, jotka ovat armeijassa, sairaaloissa tai rangaistuslaitoksissa. Samoin he saavat oikeuden pysyä poissa koulujen uskonnonopetustunneilta. Yhteisön solmimat avioliitot saavat valtiollisen tunnustuksen.
Vartiotorni-seura saa Italiassa konkordaatin myötä myös osansa kirkollisveron tuotosta.
Italialaisen verotuskäytännön mukaisesti menee palkansaajan tuloverosta 0,8% sille uskonyhteisölle, jonka palkansaaja veroilmoituksessaan rastittaa. Tällöin otetaan huomioon vain ne uskonyhteisöt, jotka ovat solmineet konkordaatin hallituksen kanssa (katolinen kirkko, valdolaiset ja metodistit vuodesta 1984, seitsemännen päivän adventistit vuodesta 1986, juutalainen seurakunta 1987, baptistit ja luterilaiset 1993, Italian buddhalaisten liitto ja Jehovan todistajat vuonna 2000).
Näin Italiasta on tullut tiettävästi ensimmäinen maa maailmassa, jossa Jehovan todistajat saavat eivät ainoastaan tunnustuksen uskontona, vaan myös apua valtiolta kirkollisveron perinnässä jäseniltä.
Jehovan todistajat ovat siis vakaasti kulkemassa sitä samaa tietä kuin muutkin uskonnot, tietä, joka tekee heidän järjestönsä osaksi "Suurta Babylonia" ja "väärää uskontoa", jonka pikaista tuhoa he yli sadan vuoden ajan ovat ennustelleet. Tällainen nyt solmittu konkordaatti olisi vielä muutama vuosikymmen sitten leimattu armotta "haureudeksi maan kuninkaiden kanssa".
Jehovan todistajien onkin syytä seurata paitsi Vartiotornin sivuilla vaivihkaa ilmoitettuja oppimuutoksia, myös sitä, mitä järjestö eri puolilla maailmaa oikein touhuaa.
Jehovan todistajien liike olisi jo saavuttanut lakipisteen jäsenmäärässään, jos se pysyisi sellaisena radikaalina yhteiskunnanvastaisena ääriliikkeenä, jollaisena se takavuosina tunnettiin. Valtavirtaa ja yleistä hyväksyntää kohti siirtyminen on järjestölle ainoa tapa saada tunnustettu asema hallitusten edessä ja samalla kasvattaa jatkuvasti jäsenmäärää, mutta muutosten täytyy olla riittävän hitaita, jotta konservatiiviset peruskannattajat eivät tipu muutosten vauhdista.