Jehovan todistajilla on hyvin tiukka suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen. Sukupuolinen kanssakäyminen on sallittua vain avioliitossa ja kaikki mahdollinen muu onkin sitten kiellettyä.
Seksuaalisen vapauden rajoittaminen alkaa jo aivan nuoruudesta. Vaikka pienille todistaja-lapsille luetaan 'Kirjaani Raamatun kertomuksista', jossa piirtäjät ovat kuvanneet hyvinkin aistillisesti Vanhan testamentin tapahtumia ja henkilöitä, niin vanhempia lapsia varoitetaan jo masturbaation vaaroista. Nuorille tarkoitetussa 1970-luvun kirjassa 'Nuorutesi - miten voit parhaiten hyötyä siitä' itsetyydytys liitettiin homoseksualisuuteen ja vihjattiin, että edellinen voi helposti johtaa jälkimmäiseen. Muiksi itsetyydyksen vahingollisiksi seurauksiksi luettiin madaltunut kynnys langeta haureteen ja itsekeskeiseski kehittyvä suhtautuminen seksiin. Heikkoja argumentteja, kuten jokainen osaa itsekin todeta vähän asiaa miettiessään.
Tiukasta suhtautumisesta pelkkään itsetyydytykseen aiheutuu myrskyisässä puberteetin kynnyksellä kasvaville nuorille usein paineita. Heräävä seksuaalisuus on valmiiksi leimattu kielletyksi ja syntiseksi. Sukupuolisten paineiden myllerryksessä monet kärsivät ankarista tunnontuskista ja jopa masennusta langettuaan toistuvasti itsetyydykseen. Joillekin tytöille tämä saattaa olla vielä poikia suurempi ongelma, sillä itsetyydytyksen yleisyys valtaväestön poikien keskuudessa on tunnettua, mutta tytöillä se nähdään harvinaisempana. Niinpä jotkin tytöt saattavat kokea itsensä poikkeaviksi huomattuaan vahvat seksuaaliset tarpeensa ja sen seurauksena he pyrkivät tukahduttamaan ne usein väkivalloin.
Ei ollut kuitenkaan aivan tuulesta temmattua, että 'Nuoruutesi'-kirja liitti marturboinnin ja homoseksualismin läheisesti toisiinsa. Tämä väite ei ehkä pidä paikkaansa yhteiskunnassa yleensä, mutta Jehovan todistajien keskuudessa ei ole tavatonta, että puberteetin ohittaneet tytöt tutustuvat seksuaalisuuteensa yhdessä toisiaan kosketellen. Osansa tähän väitteeseen homoseksualismista on varmasti antaneet Jehovan todistajien Betel-perheissä koetut tapaukset. Näissä kirjapainoissa naimattomat henkilökunnan jäsenet, usein nuoria miehiä, asuvat kahden hengen huoneistoissa yhdessä, usein jopa vuosia. Myös Nuoruutesi-kirjan aikaan 60- ja 70-luvulla vaikuttaneen Vartiotorni-seuran presidentin Nathan H. Knorrin tunnettiin olleen lähes hysteerinen homoseksualismin kammossaan.
On selvää, että tällainen kasvuympäristö väistämättä vaikuttaa monien myöhempään suhtautumiseen seksiin oman aviopuolisonsa kanssa. Syyllisyys ja pelot nousevat esiin aviovuoteessa. Valitettavasti Vartiotorni-seura ei ole jättänyt edes makuuhuonetta rauhaan, vaan järjestö on nähnyt tarpeelliseksi määritellä miten mies ja vaimo voivat harrastaa keskenään seksiä.
1970-luvun alussa anaali- ja oraalinen yhdyntä olivat tekopyhässä Yhdysvalloissa kiellettyjä useissa osavaltioissa. Näihin aikoihin alkoi Kaliforniassa eräästä Jehovan todistaja -pariskunnasta tapahtumaketju, joka vaikutti satojen tuhansien avioparien elämään. Paikalliset vanhimmat saivat vahingossa tietää erään avioparin harrastavat edellämainittuja yhdynnän muotoja. He päättivät tiedustella Vartiotorni-seuran kantaa asiaan. Brooklynissä Jehovat todistajien hallintoelin tutki asiaa ja lopputuloksena anaali- ja oraaliyhdyntä julistettiin kielletyksi Vartiotornissa::
"Ei ole suinkaan kristillisen seurakunnan vanhimpien eikä keidenkään muidenkaan velvollisuus tunkeutua avioparien yksityiselämään. Mutta jos heidän tietoonsa tulee vastaisuudessa törkeän luonnotonta käytöstä, kuten yhdyntää suun tai peräaukon kautta, niin vanhimpien tulee toimia tilanteen oikaisemiseksi ennen kuin suurempaa vahinkoa seuraa, samoin kuin he menettelevät muidenkin väärintekojen suhteen.... Mutta jos jotkut osoittavat tahallisesti halveksuntaa Jehova Jumalan avioliittojärjestelyä kohtaan, niin käy välttämättömäksi poistaa heidät seurakunnasta vaarallisena "hapatuksena", joka voisi saastuttaa toisia." -Vartiotorni 15.6.1973, s.294-295
Tämä päätös vaikutti sekä monien todistaja-pariskuntien, kuin myös sellaisten avioparien elämään, joista vain vaimo oli Jehovan todistaja. Ei ollut kyse yhdestä tai kahdesta tapauksesta, joissa avioliitto päätyi eroon tai koki vakavia ongelmia siksi, että toinen puolisoista yhtäkkiä päätti, että hän ei enää suostu näihin yhdynnän muotoihin.
Seuraavan Jehovan todistaja -pariskunnan tapaus valaisee hyvin tämän päätöksen vaikutuksia
H2O, Posted by Winston [WinstonSmith] on September 03, 2000 at 06:19:04 {vAdxZqr5VEd/bCnDakHMAzE0ZjEduM}
Pannessani merkille tällä palstalla tuossa alempana aiheen, joka käsitteli sitä, mitä vaikutuksia Vartiotorni-seuran opetuksilla on ihmisten seksuaalisuuteen, ajattelin että voisin tuoda esiin asiasta yhden puolen keskustelua varten. Jotain taustaa:
Ollessani 28 minut ja vaimoni kastettiin. Terve seksielämämme ei ollut suhteemme tärkein asia, mutta meillä oli kuitenkin se. Nautimme kokeillessamme uusia juttuja pitääksemme kipinän yllä... mutta varoimme aina sitä, ettemme vaatineet toista tekemään jotain sellaista, mistä hän ei pitänyt.
Eräänä sunnuntaina yleisöesitelmän aihe oli surullisen kuuluisa "Jumalallinen näkemys seksistä ja avioliitosta". Puhuja jatkoi ja jatkoi saarnatessaan oraali- ja anaaliseksin haitoista ja kertoi että aivan viime aikoihin saakka seura tapasi erottaa naimisissa olevat avioparit, jotka harrastivat näitä, näitä itsekkäitä ja rakkaudettomia tapoja... Jehova tosiaan "vihasi niitä".
Kun istuin siinä ja ihmettelin kuka tämä kaveri luuli olevansa, vilkaisin vaimoani ja huomasin kuinka hän kalpeni silmissä. Seuraavien päivien kuluessa minun niin ennen halukas ja estoton vaimoni muuttui sellaiseksi, joka pelkäsi jopa omaa varjoaan sängyssä. Tuntien keskustelut tai järkeilyt eivät auttaneet. Vuosien kuluessa asiaan ei tullut muutosta. Brooklynin idiootit veivät meiltä seksielämämme, sekä toiveemme, unelmamme ja aikamme nauttia elämän yksinkertaisista iloista. Tekivät työnsä todella hyvin.
Kuvittele tilanteen mielettömyyttä. Aviopuolisot, jotka rakastavat toisiaan ja nauttivat toistensa läheisyydestä, joutuvat miettimään rakastellessaan, että mihin saan koskettaa aviopuolisoani, mihin saan suudella häntä ja miten saan hyväillä häntä. Aikuisten ihmisten piti antaa Vartiotornin määrätä miten he saisivat harrastaa seksiä!
Kirjoittajan viittama yleisöesitelmä perustuu Vartiotorni-seuran seurakuntiin lähettämään käsikirjoitukseen, jota käyttäen puhuja rakentaa esitelmänsä. Kyseisin esitelmän jäsennys on nähtävissä tämän linkin takaa.
Vartiotornin mielivaltaiset päätökset ovat usein osoittautuneet kuin veteen piirretyksi viivaksi. Lyhyen ajan kuluttua liikkeen johto pyörtää päätöksensa, pyytelemättä mitenkään anteeksi aiheuttamaansa vahinkoa. Näin kävi aikoinaan elintensiirtojen suhteen, jotka kiellettiin vuonna 1967 ja sallittiin 1980. Suhtautuminen suuseksiin noudatti samaa kaavaa, sillä seurakunnasta erottamisuhka poistettiin vuonna 1978.
"Tässä lehdessä on aikaisemmin puhuttu eräistä epätavallisista sukupuolielämän tavoista avioliitossa, esimerkiksi suun kautta tapahtuvasta yhdynnästä, ja tällaiset menettelyt samastettiin törkeään sukupuoliseen moraalittomuuteen. Tällä perusteella pääteltiin, että sellaisia sukupuolielämän tapoja harrastavat tulisi erottaa, jos he ovat katumattomia. Katsottiin, että seurakunnan vanhimmilla oli valta tutkia sellaisia aviosuhteessa esiintyviä tapoja ja toimia tuomiovaltaisessa asemassa niiden suhteen.
Asian huolellinen lisäharkinta on saanut meidät kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, että ... tällaiset intiimit aviosuhteet eivät kuulu niihin asioihin, joita seurakunnan vanhimmat yrittävät valvoa tai joiden perusteella yksinomaan he ryhtyisivät erottamistoimiin." -Vartiotorni 1. kesäkuuta 1978, s. 30-32
Muutos ei ollut kuitenkaan täydellinen. Vaikka suuseksi ei ollut enää kiellettyä, ei se myöskään ollut sallitua. Kielto jäi voimaan edellen koskien seurakuntien vanhimpia ja vastuullisissa tehtävissä työskenteleviä avustavia palvelijoita. He eivät saanet näitä tapoja harrastaa tai ainakaan kertoa niistä toisille, muuten heitä uhkasi virasta erottaminen. Salainen seurakunnan vanhinten käsikirja 'Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan' sanoo:
Vaikka kristillisen seurakunnan asia ei olekaan antaa ohjeita kaikissa aviovuodetta koskevissa sukupuoliasioissa, yksilöitä voidaan neuvoa...
Jokaisen tulisi vihata kaikkia kieroutuneita sukupuolitapoja (3.Moos. 18:22,23; Ps. 97:10; Aam. 5:15; Room. 12:9; Ef. 5:3,10-12; Kol. 3:5,6)
Vaikka kieroutuneet tavat ovat vääriä, niin jos joku harjoittaa tai on harjoittanut sellaisia avioliitossa, se ei merkitse sitä, että hän ilman muuta menettäisi palvelusedut.
Jos vanhimmat saavat tietää tällaisesta käytöksestä, heidän olisi tarpeen harkita: Harjoitettiinko sitä äskettäin tai harjoitetaanko sitä parhaillaan, vai onko se tapahtunut menneisyydessä ja onko tapa täysin voitettu? Kannattaako henkilö sellaista käytöstä oikeana elämäntapana? Onko hänen asenteensa katuva? Jos hän katuu vilpittömästä eikä tilanne ole yleisesti tiedossa, palvelusetujen poistaminen ei ehkä ole tarpeellista." (palvelusedut = asema seurakunnassa, toim. huom.)
-Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, ks91, Jakso 5(c) 'Väärintekotapausten käsittely viisasti ja armollisesti', s. 142.
Vanhinten kirjan kysymys kuuluu siis, kannatatko suihinottoa tai anaaliseksiä oikeana elämäntapana? Siinäpä vasta aihe, josta olisi hyvä saarnata ihmisten ovilla!
Sisäpiiristä kantautuneiden tietojen perusteella tästäkin kiellosta on lopulta luovuttu aivan viime vuosina. Tämä ei liene ihme, sillä Jehovan todistajilla on suuria vaikeuksia saada uusia jäseniä seurakunnan vastuullisiin tehtäviin. Niinpä tiukkoja vaatimuksia on ollut pakko höllentää sieltä mistä mahdollista.
Vartiotornilla ei ole tapana elämöidä omilla päänsä kääntämisillään, vaan virheet on pyritty vaikenemaan kuoliaaksi. Niinpä suu- ja anaaliseksiä ei ole mainittu järjestön kirjallisuudessa juuri kertaakaan 1970-luvun jäkeen ja valtaosa järjestössä kasvaneista nuorista on ollut autuaan tietämätön siitä, miten tiukasti näihin tapoihin on joskus suhtauduttu.
Jehovan todistaja -nuoret, jotka seurustelevat keskenään, saavat suurin piirtein suudella kevyesti toisiaan, mutta kaikki sitä intohimoisempi on ehdottomasti kiellettyä. Mutta kuten sanonta kuuluu 'Luonto kyllä löytää tien'. Yhtä lailla missä rikkaruoho kasvaa tiukimman sementin alta, löytävät myös nuoret porsaanreikiä kokeilunhalun toteuttamiseksi.
Kuten useat muutkin, niin myös todistaja-nuoret aloittavat seksuaaliset kokeilunsa keskenään hyväilemällä toisiaan. Usein tämä etenee myös sukuelinten alueelle tai suuseksiin saakka ja joskus jopa niin pitkälle, että pariskunnat tekevät kaikkea mahdollista, mutta eivät vain ole perinteisessä lähetyssaarnaaja-asennossa ennen vihkimistä. Tämä voi kuullostaa uskomattomalta väitteeltä, mutta kirjoittaja on keskusteluissa todennut tämän olleen tilanteen useimmilla oman ystäväpiirinsä pariskunnilla näiden seurusteluaikana. Nimimerkki Englishman kertoi H2O-keskustelupalstalla mielenkiintoisesti seuraavaa Jehovan todistaja -nuorten tavoista 1960-luvun Englannissa:
Posted by englishman [englishman] on June 11, 2000 at 11:16:44 {YPf56Nu9UYQXaXPGJZIEhKm2./EYSw}:
Edellinen postaus masturbaatiosta olemisesta ongelma palautti tämän vanhan kuumakallen mieleen vanhoja hauskoja muistoja.
60-luvulla Vartiotorni-seura yritti tosissaan paukuttaa sitä, että masturbaatio on vahingollista, vaikkakaan siitä ei voi erottaa.
Sama päti myös hyväilyyn ja rintojen kosketteluun (me kutsuimme sitä kopeloimiseksi ja lutsutteluksi). Ei todellakaan mitään suotavaa käytöstä, mutta ei myöskään erottamisen aihe.
Joka tarkoitti, että kaikki harrastivat sitä!
Päivällä ravarina, illallalla koksassa, sitten auto parkkiin nopeaa suihinottoa varten ja vastapalvelukseksi kutittelua sormella. Toisinaan takapenkillä saattoi olla toinen pari samoissa puuhissa.
Me ajattelimme, että niin kauan kun ei varsinaisesti mennyt sisälle, niin homma ei ollut mikään paha juttu.
Kunnes sitten konventissa esitettiin eräs niistä "kauhistuttavista näytelmistä" ja me nuoret aloimme olla huolissamme, että teimme jotain, josta meidät voisi erottaa. Vannoimme että emme enää ikinä kiihottaisi toisiamme.
Ja se lupaus piti suurin piirtein viikon verran!
Lopulta minä olin kuitenkin niin huonon omantunnon painama, että tunnustin syntini johtavalle vanhimmalle. Asia ei tuntunut vaivaavan häntä erityisemmin ja sain pitää kaikki palvelusetuni. Ilmeisesti hupimme ei sittenkään ollut niin vakavaa, joten jatkoimme samoja puuhia.
Kaikista hassuinta oli se, että oli niin ilmeistä ketkä kaikki sitä tekivät. Varma vihje oli laatikko nessuja, joita oli kopelointia harrastavien parien auton hansikaslokerossa!
Oudointa oli kuitenkin se, että jos joku pariskunta erotettiin siitä hyvästä, että he olivat "menneet loppuun saakka", niin minä olin hyvin järkyttynyt asiasta ja muiden mukana hyljeksin heitä sen jälkeen.
Joka osoittaa selvästi sen kuinka tekopyhäksi voi tulla, kun omaksuu itselleen "periaatteita", jotka eivät tule omasta sydämestään.
Kaikki tämä sai minut tajuamaan, kuinka jonkin järjestön määräämä seksuaalisuuden rajoittaminen voi sekoittaa ihmisten elämää niin, että he ajautuvat tekemään mitä omituisimpia asioita.
Itse hyvväksyn nyt sen, että seksuaalisuus on pariskunnan oma asia eikä kuulu kenellekään muulle, ellei mukana ole kolmatta osapuolta jota loukataan.
Lopuksi haluaisin esittää kysymyksen vielä kaikille niille, jotka haluavat määrillä toisten elämää.
Uskotteko todella, että meidän Luojallamme ei ole parempaa tekemistä, kuin istua taivaassa ja pitää kirjaa siitä, mitä teemme ja kuinka koskettelemme sukupuolielimiämme?
Minä en oikein usko!
Thank you,
Englishman.
Ihmisluonto ei ole muuttunut paljoa sitten 1960-luvun, sillä viime aikoina Vartiotorni-seura on toistuvasti varoittanut seurakuntia ja nuoria siitä, että nämä tavat ovat kiellettyjä. Lokakuussa 1999 kaikkiin Suomen seurakuntiin lähetettiin nelisivuinen kirje, sillä todistajien johto oli huolissaan nuorten keskuudessa leviävästä rajojen rikkomisesta. Meillä ei ole valitettavasti tuota kirjettä kokonaisuudessaan käytössämme, mutta siinä mainittiin myös nuorten keskuudessa leviävät seksuaaliset kokeilut. Osan kirjeen tekstistä on kuitenkin luettavissa sivuiltamme. Valitettavasti se katkeaa juuri kohtassa, missä aineisto alkaa käsitellä mehevämpiä yksityiskohtia...
Tämä syksyllä kirjoitettu kirje ei ilmeisesti ollut riittävä, sillä asiaan puututtiin uudelleen vielä kesän 2000 piirikonventeissa. Uutena piirteenä asiassa oli nyt se, että ensimmäistä kertaa toisen henkilön sukupuolielinten tarkoituksellinen hyväileminen luokitellaan haureuden harjoittamiseksi eli porneiaksi. Suhtautumista on siis päätetty kiristää.
Aiemmin lainatussa salaisessa vanhinten kirjassa on pitkä osuus, joka määrittelee minkälainen kanssakäyminen luokitellaan epäpuhtaudeksi, mikä irstaudeksi ja mikä haureudeksi. Jos jotain nuorta epäillään syyllistyneen edellämainittuihin, vanhimpien tulee perustaa oikeuskomitea, jossa kolmesta viiteen vanhinta kuulustelee syytettyä. Haluaisitko olla nuori sisar, jolta vanhimmat kyselevät joitain seuraavista seikoista:
Sukupuoliset väärinkäytökset, muun muassa aviorikos, haureus ja muut "porneian" muodot.
Epäpuhtauteen sisältyy satunnaisesti tapahtuva tahallinen sukupuolielinten koskettelu tai rintojen hyväily. (1. Tess. 4: 7, 8; 1. Tim. 5:1, 2)
Tällainen lievä epäpuhtaus voidaan käsitellä yhden tai kahden vanhimman harkinnan mukaan; se ei vaadi oikeuskomiteaa pitämään kuulustelua.
Jotta yksilöä voitaisiin auttaa säilyttämään tulevaisuudessa käytöksensä siveellisesti puhtaana, tarvitaan painokasta neuvontaa, kehottamista ja auttamista.
Jos tällaista käytöstä ei oikaista, se saattaa tulla yhä vakavammaksi ja usein toistettuna muuttua irstaudeksi.
Irstaus on järkyttävää, räikeää piittaamattomuutta Jehovan moraalinormeista. (Gal. 5:19; w83 15/6 s. 31; w74 15/1 s. 46-48)
Se voi käsittää harkitusti harjoitetun kiihkeän syleilemisen tai rintojen hyväilemisen.
Tapahtuneen luonne, olosuhteet ja todellinen laajuus voivat ilmaista, onko kyse irstaudesta, joka vaatisi oikeudelllsla toimia.
Tällaiset tavat voivat helposti johtaa porneiaan.
'Porneiaan" (kreik. por.nei'a) sisältyy ainakin yhden ihmisen sukupuolielinten moraaliton käyttö (joko luonnollisena tai kieroutuneella tavalla), ja moraalittomuuteen on täytynyt osallistua myös toinen osapuoli -jompaakumpaa sukupuolta oleva ihminen tai eläin; jos joku osallistuu sellaiseen omasta tahdostaan, hän tulee syylliseksi, ja tällöin vaaditaan oikeudellisia toimia. Kyse ei ole jonkun sukupuolielinten satunnaisesta koskettelemisesta, vaan se käsittää niiden hyväksikäytön. (w83 1/9 s. 23-26; w83 15/6 s. 30, 31)
Siihen sisältyvät suun ja peräaukon kautta harjoitetut sukupuolisuhteet tai masturbointi yhdessä sellaisten henkilöiden kesken, jotka eivät ole naimisissa toistensa kanssa, homoseksuaalisuus, lesbolaisuus, haureus, aviorikos, sukurutsaus ja sukupuolisuhteet eläinten kanssa. (3. Moos. 20:10, 13, 15, 16; Room. 1:24, 26, 27, 32; 1. Kor. 6: 9, 10)
Siihen sisältyy myös lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, muun muassa tavat, joissa käytetään poikaa sukupuolisten kieroutumien tyydyttämiseen (pederastia). (5. Moos. 23:17, 18, UM, engl. viitelaitos, alaviitteet. )
Seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneita tulee kohdella äärimmäisen huomaavaisesti ja ystävällisesti. Vanhinten tulisi aina tehdä kaikki, mitä he järkevästi ajatellen voivat tehdä, suojellakseen lapsia, jotteivät nämä joutuisi enää tällaisen hyväksikäytön uhreiksi; noudattakaa Seuran toimintaohjetta tällaisissa asioissa. (g85 22/4 s.8)
Itsesaastutus eli masturbaatio ei ole "porneiaa"; eikä raiskauksen kohteeksi joutunut ole syyllinen porneiaan. (w83 15/6 s. 30; w74 15/6 s.288; it-1 s.862-864; tp s.144)
Sana porneia tähdentää sekä henkilön käytöksen irstasta luonnetta että tahallisuutta, ja se käsittää kaikki sellaiset luvattomat sukupuoliset toimet, jollaisia harjoitetaan porttolassa.
Jotta kyse olisi porneiasta, ei tarvita sukupuoliyhdyntää eikä myöskään sukupuolisen kiihottumisen huippukohdan saavuttamista.
Rajatapauksissa oikeuskomitean vastuuna on punnita huolellisesti Raamattua ja tapaukseen liittyviä tosiasioita sen ratkaisemiseksi, oliko kyse porneiasta.
Tähän vastuuseen ei tulisi suhtautua kevyesti, varsinkaan silloin kun asiaan liittyy raamatullinen vapaus mennä uudelleen naimisiin. (Mal. 2:16a)
-Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, ks91, Jakso 5(a) 'Valvojat jotka 'hallitsevat oikeuden hyväksi', s. 92-94.
Englishmania siteeraten, ei ole ihme että näiden sääntöjen ja mielivaltaisten rajanvetojen viidakossa jotkut ja etenkin nuoret voivat päätyä tekemään mitä omituisempia asioita. Surullisempi on kuitenkin sellaisen henkilön kohtalo, joka jää näistä kokeiluistaan kiinni. Huolimaton tekstiviesti tai kirje, joka päätyy vanhimman käsiin, aloittaa seurakunnan sisällä oikeudellisen prosessin vyöryn. Jos asianomaisen voidaan epäillä syyllistyneen vakavaan syntiin, vanhinten velvollisuus on perustaa kolmesta viiteen vanhimman oikeuskomitea. Syytetty tuodaan tämän komitean tutkittavaksi ja kuultavaksi pahamaineiseen Oikeuskomitean istuntoon. Kaikkea oikeustajua pilkaten syyllinen ei saa pyytää mukaansa puollustusasianajajaa tai ketään joka voisi olla valvomassa hänen etuaan. Komitean istunnosta ei myöskään pidetä pöytäkirjaa eikä syytetty saa mitään kirjallista dokumenttia mukaansa. Komitean valta on mahtava, seurakunnasta erottamispäätöksen seurauksena syytetyn kaikki sosiaaliset siteet katkeavat muihin todistajiin, niin seurakunnan jäseniin, vanhoihin ystäviin sekä usein myös lähisukulaisiin. Kuvittele siis tilanne, jossa nuori sisar, sukupuolisista väärinkäytöksistä epäiltynä tuodaan kolmen vanhimman kuulusteltavaksi. Salainen vanhinten kirja kertoo kuulustelust seuraavaa:
Tuomitseminen vanhurskaasti, viisaasti ja armollisesti
Vanhinten täytyy ilmaista viisautta, kun he tekevät tutkivia kysymyksiä, ja jumalisia ominaisuuksia, kun he tuomitsevat.
Antaessanne neuvoja tai tehdessänne ratkaisuja älkää esittäkö mielipiteitä; pitäkää huolta siitä, että tuomitsette vanhurskaasti. (5. Moos. 1:16, 17)
Teidän täytyy kysyä asiaankuuluvia, hienotunteisia kysymyksiä erottaaksenne pääasiat ja saadaksenne selville, miten tai miksi jokin ongelma kehittyi.
Tutkivien kysymysten ei tulisi mennä tarpeettomiin yksityiskohtiin, varsinkaan silloin, kun kyse on sukupuolisesta väärinkäytöksestä, jollei se ole ehdottoman välttämätöntä, esimerkiksi silloin kun ratkaistaan, syyllistyttiinkö porneiaan.
-Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, ks91, Jakso 5(b) 'Toiminta oikeuskomiteassa', s. 111-112.
Ylläesitetyt ohjeet ovat kuvaavat tietysti ideaalitapausta. Vaan entäpä jos kyseessä on seurakunnan jäsen, joka on jo pitkään ollut piikki vanhinten lihassa, tai nainen, jota kohtaan joku oikeuskomitean jäsenistä tuntee himoa. Tapaukset, joissa kuulustelua johtavat vanhimmat menevät yksityiskohtiin ja käskevät syytettyä kuvailemaan yksityiskohtaisesti intiimejä tapahtumia, eivät suinkaan ole ennenkuulumattomia. Kyse on vallasta ja vallankäytöstä.
Seksuaalisuus on ihmisen perusominaisuus ja myös perustarve. On hyvin tavallista, että pyrittäessä hallitsemaan henkilön tahtoa, lähdetään liikkeelle jonkin perustarpeen hallitsemisesta. Monet kultit käyttävät tätä keinonaan 'aivopesussa' eli henkilön oman tahdon alistamisessa, jolloin prosessi aloitetaan siten, että uhria estetään syömästä, nukkumasta, ulostamasta. Prosessi on lopussa silloin, kun uhri vapaaehtoisesti kieltäytyy näistä toiminnoista - hän on silloin menettänyt oman tahtonsa. Kun jossain liikkeessä mukana oleva jäsen sallii itselleen sen, että hänelle voidaan sanella hyvin intiimejä ja persoonaa lähelle meneviä rajoituksia, kuten pakotettua selibaattia, tiettyjä rajoituksia tai kokonaisia kieltoja, kuten homoseksuaalisuuden kieltämistä, alistaa tämä henkilön niin voimakkaasti, että tämän jälkeen hänelle voidaan sanella myös mitä tahansa kultin opetuksia ja jäsen hyväksyy ne. Uskonnolliset liikkeet tehostavat vaikutustaan lataamalla seksuaalisiin rikkomuksiin vielä voimakkaita syyllisyyden ja synnin tunteita.
Jehovan todistajat eivät vangitse jäseniää pimeisiin kellareihin, jossa heitä estettäisiin nukkumasta. Mutta he soveltavat samoja menetelmiä kuin muutkin kultit, vaikkakin hienovaraisemmin, saavuttaakseen jäsentensä tahdon hallinnan. Edellä kerrotun pariskunnan tapaus oli surullinen esimerkki juuri tästä tahdon hallinnasta.
Patriarkaarisena yhteisönä todistajat kokevat etenkin naisen seksuaalisuuden uhkana. Tätä yritetään torjua säännöillä, joiden mukaan sisaret eivät saa esimerkiksi pitää liian lyhyitä tai rohkean halkion omaavia hameita; myös housuhameet tai farkut saattavat olla kiellettyjä seurakunnan toimissa. Näitä ohjeita kuunnellessa saa usein vaikutelman, että Vartiotornin johto elää edelleen viktoriaanista aikakautta.
Seksuaalisuuden hallinta on kautta historian ollut vallankäytön väline. Jehovan todistajat ovat vieneet sen hallinnan äärimmäisyyksiin, jolloin se alkaa orastavan seksuaalisuuden tuomitsemisella ja ulottuu pahimmillaan aviovuoteeseen. Seurakunnissa toimivan tiukan kurin avulla seksuaalisuuden hallinnalla on saatu jäsenistöstä erityisen tiukka ote. Valitettavasti tämä kuristava ote on osallaan syynä masennukseen ja henkisiin ongelmiin, jotka ovat Jehovan todistajien keskuudessa keskimääräistä yleisempiä.